Voivatko hengitys, ryhti ja kehonkieli vaikuttaa terveyteemme – ja voiko keho heijastaa sitä, keitä me olemme ihmisinä?

Luin juuri artikkelin sisäelinten biomekaniikasta, jossa käsiteltiin haiman liikettä hengityksen aikana. Tämä saattaa tulla monelle yllätyksenä: osa haimasta liikkuu hengityksen mukana jopa 8,1 cm. Normaalina pidetty liike on noin 4,1 cm yhteen suuntaan. Tämä tarkoittaisi lähes 1–2 kilometrin kokonaisliikettä vuorokaudessa, jos hengittäisimme maksimaalisesti noin 24 000 kertaa päivässä.

1–2 kilometriä – moni suomalainen ei edes kävele näin pitkää matkaa päivittäin. Huonoimmillaan sama haiman osa liikkui vain noin 1,4 cm per hengitys, mikä tekee vuorokaudessa noin 340 metriä. Ero on huomattava, ja on helppo kuvitella, että sillä on vaikutusta haiman hyvinvointiin.

Haima, kuten muutkin vatsaontelon sisäelimet, roikkuu suoraan tai epäsuoraan palleasta – kehomme tärkeimmästä hengityslihaksesta – ligamenttien ja kalvorakenteiden välityksellä. Näin ollen kaikki pallean liikkeet heijastuvat sisäelinten liikkeisiin. Pallean lisäksi sisäelinten liikkeisiin vaikuttavat esimerkiksi ryhti, ryhdissä tapahtuvat muutokset sekä kehon yleinen liike.

On siis selvää, että hengitys ja ryhti vaikuttavat elimistömme hyvinvointiin ja siihen, miltä meistä tuntuu. Usein asiaa tarkastellaan kuitenkin vain mekaanisesta näkökulmasta: menen joogaan ja avaan hengitystä – sitten voin paremmin. Mutta mitä tämä oikeastaan tarkoittaa? Miksi ja miten hengitys on alun perin jumissa? Miten hengitys liittyy minuun ja elämääni?

Nämä kysymykset jäävät usein varjoon, kun asioita selitetään vain toimintamallien kautta: istun koneella hartiat lysyssä, ei ole aikaa liikkua, olen väsynyt. Näin varmasti onkin. Mutta entä jos hengitys ja sen vaikutukset ovatkin paljon suurempi osa elämäämme? Entä jos hengitys ja ryhti sopeutuvatkin paljon laajempaan kokonaisuuteen kuin pelkkään istuma-asentoon ja kiireeseen?

Entä jos hengitys olisi verrannollinen esimerkiksi parisuhteen syvyyteen ja rakkauden ilmaisuun? Tai työelämässä omien mielipiteiden ilmaisemiseen? Tai tyytyväisyyteen siitä, millaisilla asioilla olemme itsemme ympäröineet? Entä jos eteneminen elämässä merkitsisikin rennompaa hengitystä ja parempaa haiman liikettä? Entä jos itsensä ilmaiseminen toisikin ratkaisun jännitykseen, joka on aiheuttanut ahdistuksen tunteen hengityksen alueella?

Joskus tuntuu, että asioista tehdään tarpeettoman monimutkaisia ja vastauksia haetaan itsestämme irrallisista syistä. Monille ajatus siitä, että keho paljastaisi jotain sisäisestä maailmastamme, tuntuu epätodelliselta tai jopa pelottavalta. Mutta entä jos keho olisikin yhtä kuin me? Entä jos kehomme tukisikin täsmälleen sitä ihmistä, joka elää juuri tätä elämää?

Olen itse seikkaillut ja havainnoinut kehonkielen maailmaa yli kymmenen vuoden ajan, ja ajatus siitä, että hartiaongelmat johtuisivat vain istuma-asennosta ja tietokoneen käytöstä, tuntuu minusta kovin yksinkertaistavalta. Mitä syvemmälle olen sukeltanut elekielen, jännitysten, tunteiden, elämäntapahtumien ja roolien maailmaan, sitä vähemmän uskon kehon vain ”hajoavan”. Prosessi ongleman syntymiseen on usein pitkä. Kyse ei ole vain lihasten liikkeestä, vaan myös hengityksestä, aineenvaihdunnasta, tunteista, maneereista jne… Ihmisenä olon hienoudesta.